666 lukijaa

Kiitos mielenkiinnosta :) kirjoittelenpa jotakin saatanallista seuraavaksi ja 666 lukijalle luvassa ikuinen kiitollisuus-kortti kadotuksessa

Ei mitään järkevää...

Syntynyt Facebookin chatissä...

Olipa kerran..

Susi,Jänis ja Karhu

Ne oli päättänyt Quakenetin #polonhoito-kanavalla että he järjestäisivät miitin.

Susi hoitaisi vieraslistat,Jänis ruokailun ja Karhu juomat.

No Susi laittoi listat kuntoon, Jänis tilasi ruuat ja Karhu juomat.

Lähestyi tuo suuripäivä ja kaikki näytti olevan kunnossa..

Kello soi ja Susi meni vieraita vastaan, mutta sieltä alkoikin lapata #Pasila kannun väkeä.

Repomie,s tuo vanha herrasmies oli raahannut kaikki Pasilan poliisiaseman väen mukanaan.

Jänis alkoi samantien tarjoilemaan uusille tuttavuuksille ruokia..

"mutta mitäs tämä on?" mutisi tyrmistyneenä Susi.

"Tässä on vähän tofua, kevätkääryleitä ja aurinkokuivattua tomaattia" saneli Jänis

Susi katsoi loukkaantuneenna salaattikulhoa ja totesi ettei voi syödä pupun ruokaa

joten hotkaisi Jäniksen suihinsa

"OMNOMONOMN" mutisi Susi nieltyään Jäniksen..

Karhua ei vituttanut salaattikulhot tai Jäniksen kohtalo.. koska tunnetusti oli kaikki ruokanen ja ruokaa oli Jänis hoitanut riittävästi..

No koitti tuo odotettu kohta eli Karhun juomien vuoro..

susi jo vesikielellä mietti että mitäköhän hyvää punaviiniä Karhu oli tuonut...

Chileläistä merlottia vaikko ranskalaista cabernettia..

Karhu tempas kolme lavaa nimikko juomaansa ja alkoi heitellä juhla väelle tölkkejä

Susi katsoi tyrmistyneenä ja päätti nirsoilematta vetästä kovat rapakännit

no eipä mennytkään aikaa että Susi oli jo hirveessä humalassa ja alkoi haastaa Kyösti Pöystin kanssa riitaa.. jätkä kun oli niin naurettava pelle

syntyi tappelu jossa susi oli riidan aiheuttaja.

Karhua ei kiinostanut tapella koska viellä sulatteli jäisiä puolukoita vatsassaan

eikä muutenkaan ollut sillä tuulella että oisi halunu riehua..

Tilanne sai kuitenkin jännän päätöksen kun Susi hotkaisi Repomiehen lääkkeet

Susi oli ihan sekasin.. maailma näytti hassulta ja värit vääristyi

Tilanne onneksi sai "Jännän" lopun kun Routalampi kaivoi käsiraudat esiin ja vei Suden selviämisasemalle... Jossa bileistä jäänyt Helga kaivoi Suden suolesta jäniksen ulos.. Susi sai poliisinväkivaltaisesta vastustamisesta ja huumausainerikoksesta sakkoja ja puolvuotta ehdotonta

Karhua ei taasenkaan kiinostanu vaan se päätti ottaa 5kk nokkaunet..ja kattoa asiaa keväämmällä uudestaan

Who watches the watchers?

 Oon tajunnu niin ihmisistä ja maailmasta ja tästä täysin turhasta systeemistä jota me pyöritetään niinku pikku muurahaiset, täysin mukisematta, luullen että tehdään ittellemme siinä jotain hyvää. Oon saanu oikeesti otteen siittä, mitä oon syvällä sisimmässäni, siittä minkä maistream media ja vanhemmilta ja "auktorieeteilta" opitut arvot kahlitsee alleen.

Ihmiset tavoittelee täydellistä minäänsä jatkuvasti.

 Ne etsii uusia piirteitä ja yrittää rakentaa ja löytää itsensä ulkopuolelta, mutta nyt mä näen, kaikki mitä mä oon, mä oon sitä jo nyt ja oon täydellinen tällasena. Minuus ei tuu koskaan ulkopuolelta, se on rakennettu sisälle. Sitä jokaisen sisäistä itseä systeemi tappaa järjestelmällisesti ja melko taitavasti, mutta älä anna mieles kuolla. Vapauta se kauneus sun sisältä ja voit tehdä mielelläs ihan mitä haluat, koska koko maailma on sun mielessäs. 

Pystyt ihan mihin vaan, kun vaan päästät irti materiaalista ja valtavirrasta. Se on vaikeeta ja oon itsekki vasta alottamassa tätä irrottautumista, mutta mieti, mikä on ihan oikeesti tärkeetä. Mikä tekee sut onnelliseks. Ihmisyys ei oo materiaalissa, se ei tuu ulkoo päin. Sun ei tarvi tehdä mitään, mennä minnekkään, saavuttaa mitään löytääkses itses, koska sä oot olemassa just siinä missä sä nyt oot.

Nyt mä näen maailman kahtena kokonaisuutena. Toinen niistä on pienistä toisiinsa liittyvistä osasista koostuva yhtenäinen pallo, jossa on ihmiset, eläimet, luonto, kaikki elävä. Siinä ei oo reunoja, sitä ei voi rikkoo. Se on kaiken ydin. Toinen niistä kokonaisuuksista on hutera kaksiuloitteinen läpyskä, jolla on reunat. Se on systeemi. Sen keskellä on päättäjät, ne vitun liskot, reunoja kohti sitten on nää kaikki poliisit ja vartijat, valtavirtamedia ja muut jotka pitää ihmisissä pelon, ahdistuksen ja epätäydellisyyden tunteen yllä. Aika vaikee selittää mutta jos jollain on avoin mieli ja näkee vaivaa miettiäkseen ni saattaa nähdä mitä mä tarkotan.

End conclusion: Rauha ja rakkaus ei oo pelkkää sanahelinää, se on vaan ku vastaus ilman lauseketta. Se lauseke pitää selvittää ja se vaatii paljon ajattelua ja aikaa, ja ennen kaikkea avoimen mielen. Se on ihan oikeesti kaikki, kaikki mitä ihminen tarvii.

Why hate and cry

Kolmisen vuotta olen miettinyt, että miksi ihminen kykenee väkivaltaan. Vastaus on yksinkertainen: itsepuolustukseksi. Oikeastaan en miettinyt tuota kovin pitkään, vaan siirryin seuraavaan ajatukseen; Miksi ihmiset käyttävät niin paljon väkivaltaa...

Tietynlaisten ihmisten keskuudessa on aika yleistä, että riidat ja ongelmat selvitetään väkivallalla. Sanot jotain vähemmän mukavaa henkilöstä A, ja hän vetää sinua turpaan. Miksi? Onko hän niin herkkä, että muutama sana pakottaa hänet puolustautumaan väkivalloin? Tunteeko hän itsensä nöyryytetyksi ja haluaa siksi kostaa? Miksi kukaan haluaa kostaa?

Jokaisella teolla on vastareaktio. Sisäänhengitystä seuraa hengitys ulos. Pudotusta seuraa törmäys maahan. Toisen lyömistä seuraa usein lyönti takaisin. Tai sitten tyrmäys. Vastareaktiolla on tietysti myös oma vastareaktio, joka puolestaan aiheuttaa uuden vastareaktion jne. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, kaikki on yhteydessä. Väkivalta yhtä kohtaan on väkivaltaa kaikkia kohtaan. Väkivalta kaikkia kohtaan on väkivaltaa itseäni kohtaan. Miksi haluaisin lyödä itseäni?

Viha vie iloisuuden elämästä. Viha aiheuttaa väkivaltaa. Viha tuo lisää vihaa. Joskus viime syksynä päätin, etten enää vihaa ketään tai mitään. Pari kertaa olen poikennut tältä linjalta hetkeksi. Nyt olen saavuttanut sen, mitä tuolla hain: minua ei enää vituta. Ei ole vituttanut vähään aikaan eikä tule vituttamaan pitkään aikaan. Ennen vitutti vähän kaikki, vaikka ne asiat olivat tosi pieniä. Nykyään pystyn vain nauramaan useimmille asioille. Aina välillä joku sanoo minulle jotain ikävää vittuillakseen. Ennen loukkaannuin ja sanoin jotain ikävää takaisin. Se oli merkki vihasta. Nykyään en tunne vihaa, eikä minun tarvitse loukkaantua muiden ihmisten vuoksi. Voin vain nauraa, koska uskon löytäneeni paremman mielentilan. Turpaani en ole saanut pitkään aikaan, en tiedä, että pystynkö sittenkin vielä nauramaan.

Miten saavutin tälläisen uuden, rauhallisen mielentilan? Mietin, että maailmassa on liikaa vihaa ilman minuakin. Rakkautta, naurua ja iloisuutta taas on liian vähän. Toinen iso asia on meditointi. Kuulostaa varmaan aika oudolta jne., mutta meditaatio oikeasti selkeyttää ja rauhoittaa mieltä, antaa uutta näkökulmaa asioihin ja auttaa rentoutumaan.

Tiivistettynä: Mä pystyn nauramaan vihaamisen sijasta, ja se on ihan vitun siistiä!

Siddhārtha Gautama (Buddha) sanoi kerran: "You will not be punished for your anger; you will be punished by your anger". Viisaita sanoja...

Maagisen masentava maanantai

Aikanaan jumalat  kun säätivät viikonpäiviä..he varmaa nimesivät maanantain yksinkertaisesti paskimmaksi päiväksi... jos lähetään miettimään esim viikonpäiviä tiistaista eteenpäin niin siellä tulee 

 tisdag eli Tyrin päivä, keskiviikko onsdag eli Odinnin päivä..

Sit tuleekin torstai eli torsdag, eli Thorin päivä.. Perjantai Freijan päivä, lauantai lördag kylpypäivä, sunnuntai auringonpäivä... sit tättärää tuleekin:

Maanantai (päivä standardi ISO 8601) etymologia on muinaisskandinaavisessa sanassa 'mánandagr' eli kuupäivä, päivä jolloin kaikki on ihan kuutamolla...työt alkavat hitaasti ellei jopa flegmaattisesti madellen ahtaissa ruuhka busseissa, työpaikalla väsyttää ja vituttaa ja sitä vaan toivois että ois jo nyt keskiviikko.. aivan kuten muillakin, niin myös minulla oli tänään semmoinen kuutamolla päivä.. Heräsin aikasin ja kas kas olin pirtee mutta kun piti mennä pajalle niin ei siitä tullut mitää.. tyhmiä mokia ja aivan järkyttävää jäätymistä kokopäivän.. hakkasin rautoja pilalle,hajotin kauluspaidan, pilasin villapaidan reijille, poltin hermoni rautojen ohella..

Eiks maanantai vois julistaa vapaaehtoiseksi työpäiväksi... sitä vaan vois jäädä sänkyyn ja jos tuntuu että kestää aamupaskan jälkeen päivän, niin sit menee jos uskaltaa töihin...

 Ellei yksi ihminen olisi tätä näyttänyt minulle niin se olisi saattanut jäädä teiltä näkemättä... tarkkaa video kuvaa päivästäni tänään


http://hurmio.org/~ville/maanantai.html

P.S. korjaan kirovirheet myöhemmin... nyt nukuttaa... Nalle kuittaa ja lähtee treffaa  Nukku-Matin muijaa

Luova humala ja Iloinen liemi

Voi luoja, miten lievä humalan sekainen krapula voikin tuntua niin saatanalliselta pajan vienossa infernossa..  Miksi pullonhenki ei kertonut minulle, että aamulla tuntisin vapinaa, nestehukkaa, päänsärkyä ja kissan paskan makua suussa? Ei mitään kun pari tasoittavaa ja pajalle läpsyttelee Lokomonia...

Hoiperrellessani kohti pajaa, mietin samalla mitä sitä tulisi tehdä.. kesäksi pitäisi tehdä isot kasat tavaraa myyntiin.. pronssisia ja taottuja koruja, erillaisia ketjuja, hakoja, salpoja ja muuta sälää kansalle, joka siitä on valmis löysää kukkaron nyörejä..

Voisin tehdä ovenhakoja... mutta kun en tahdo tehdä semmoisia tylsiä tavanomaisia mitä saa ostettua K-raudasta vaan semmoisia missä on jotain jugendimaista jykevyyttä mutta silti tietynlaista talonpoikaishengessä tehtyjä hommia... en tiedä tajuatko mitä haen tällä?

Tahdon jämäkän näköistä mutta kaunista työtä... jatkan tämän kirjoittamista kun oon saanut jotain aikaseksi

Okei... en oo saanut paljoakaan aikaiseksi mutta on visio mitä pitää miettiä ja pohtia... se tuntuu niin hölmöltä että uskon viellä siihen..koska ainoastaan hölmöt ideat voidaan luokitella toimiviksi.. miun näkemyksen mukaan..



Humalassahan kaikki nerokkaimmat tempaukset tehdään.. kuten jhypätään maauimalan aidan yli ja juostaan vauhdillla altaaseen vaatteet päällä ja sen jälkeen juostaan uimavalvojia karkuun nauraen... tai sitten hypätään Turun Aurajokeen uimaan ja todetaan ettei tää ollutkaan niin hyvä idea..tai kuinka Tuskassa juoksin ympäri Kaisaniemeä alasti ja myöhemmin juoksin järkkäreitä karkuun.. ja onhan näitä... humalassa kaikkien estojen hävitessä voidaan todeta että mitä pienestä.. nyt on aika elää ja ottaa kunnolla vauhtia katsoen mitä se tuo tullessaan.. järki saattaa olla usein hukassa humalassa, mutta useimiten oon selvinnyt omista tempauksista ihan silkalla tuurilla..

Näin vanhiten kaipaan niitä nuoruuden sähläyksiä..koska silloin se oli jopa ymmärrettävää.. mutta nytten se katsottaisi jonkin sortin kypsymättömyyden ja lapsellisuuden elävänä esimerkkinä...

Mutta paskat sanon minä.. elämä on lyhyt kaikkineen murheineen muutenkin.. ei pidä tappaa sitä lasta sisältä vaan antaa sille valta. miten hienoa olisi jos päiväksi unohtaisimme yhteiskunnan asettamat normit ja olisimme edes päivän se naivi lapsi toisten lasten kanssa...


Nythän juttu pomppas ihan toiseen aiheeseen.. mutta jonkinlaisena yhteenvetona voin sanoa että, humalassa syntyy edelleen ne parhaat tempaukset.. oli ne sitten töitä tai sosiaallista elämää koskien.. rajoja pitää rikkoa.. kyllä sitten joskus vanhana ukkona, jos elän niiin pitkälle haluan kertoa omista tempauksistaa ja kokemuksista.. nauraa sille joka eli elämänsä toimistossa omassa oravanpyörässä..

Eiku korkki auki ja satasella seinään...etkä varmaan uskalla

Raudan rakastamisen vaikeus

Nyt oon pari päivää tehnyt ihan valumuotteja ja pööpöily muuten vaan ilman sen kummempia.. Ihanainenkin nosti kytkintä ja mie jäin yksin pajalle.. Onneksi Lokomonin alasin ei pettänyt vaan siellä se odotti kiltisti seuraavia töitä..

Lokomo.. Tuo tampereelainen 60kg A-mallin alasin.. monessa mielessä hyväksi todettu, ei pettänyt vaan istui puisela penkillään odottamassa, kuin juhannus-morsian heilaansa. Sen jälkeen kun Seppä nimesi hänet minulle morsiammekseni, olemme jakaneet tulisen raudan ilot ja surut.. vain me kaksi tiedämme missä on hyvä tehdä olastus, suoristukset ja monet muut temput, joita seppä työssään tarvitsee.. oli siinä aina niin kylmänä kuin kala minua odottamassa..

Rauta ja sen työstö on kuin hyvä avioliitto.. siinä tulee virheitä tehtyä, mutta ne on aina sovittavissa.. ja kummatkin ovat toisistaan riippuvaisia.. Onneton alasin on kuin työtön juoppo omaa lientään.. kuin syksy ilman kellastuneita kuolevia lehtiä..

Miten sitä kaipaa alasimen, vasaran ja raudan hypnoottista kilkatusta.. kerran kun sen kanssa on joutunut tekemiseen, ei sitä muuta haluakkaan kuulla.. Vaikka konevasaran junttamainen jytkytys, rälläkän kirkuva huuto kuuluisi.. niin kyllä moni metallimies kuulee tuon tutun kilkatuksen alasimen äänen kaiken muun melun joukosta.. kuin transsiin vetäen se tuo aina mieleen sepät aikojen takaa, jotka ovat tehneet työtä pimeässä pajalla vain ahjon kajon heittäen varjoja seinille..

Wuhuuu!

10h sain aikaseksi 100 lenkkiä joista muodostu 3m pitkä ketju.. aika laiskasti... pitäs kehittää jigi tai laite mikä tekis valmiita lenkkejä niin että ne vois viellä viimetteeks takoo kiini päistään... seuraavaksi en sit tiedäkkään mitä teen.. teenkö viellä enemmän lenkkejä että saisin JediSeppäkoultukseni päätökseen?

C'mon baby do the loco-motion

 

I hit hit hit hit hit hit hit from early morn till night

I hit hit hit hit hit hit hit up everything in sight

I made up necklaces by the score

A thousand crappy's, sometimes more

But I don't know what I smith 'em for

I hit hit hit hit hit

Heigh-ho, Heigh-ho

It's workshop from work I go

*Whistle* 

song: Heigh-Ho - Snow White and the Seven Dwarfs

Tietämättömyys ja sen aiheuttama stressi

En voi ymmärtää.. teen töitä jotta voisin nähdä Ihanaisen ja sit onnistun tyhmyyksissäni polttamaan näppini.. en tiedä muuta kuin reissu oli mennä pilalle sen takia.. Onneksi ystävät Hämeenlinnassa osasivat auttaa ja veivät minut metsään jossa kuusikko sai kyytiä... suosittelen jokaiselle jolla on ongelmia mm. vihanhallinnassa niin menee sinne lepikkoon ja purkaa vitutuksen niihin honkiin mitä siel metässä on.. kannattaa varata myös pullo kemiallista tunteenpoistoainetta mukaan tai useampi lieventävä liemi.. ja tietenkin ensiapulaukku on hyvä olla mukana.. allekirjoittanut sai muutaman vekin kun oksat repi nahkaa sen verta syvältä että veresliha paistaa vieläkin.. mutta kyllä se oli sen arvoista että sain purettuu kiukun.. ko nyt vaan toivon ja mietin miten tilanne ratkeaa parhain päin.. aikaa pitää antaa ja sitä hän tuleekin saamaan.. 9 viikkoa viellä harjoittelua jäljellä ja homma lähtee varsinaisesti huomenna liikenteeseen.. valujuttuja sekä lenkkien takomista.. onneksi ajatukset pysyy töissä enimmäkseen mutta en kyllä saa ajatuksia pois toisesta..


Noh.. se siitä avautumisesta... kaikki mikä tulee, niin on tapana myös mennä.. mutta mihin tässä sitten mennään? En tiedä muuta kuin että toinen on onnistunut jo vetää maton alta <3 ja se on hyvä asia :)

Zen ja takominen..

Ota rautalankaa, katkaise pala, tao kappale neliötangoksi, tao päät teräviksi, tämän jälkeen tao viellä kappale lenkiksi.. selvä.. nyt on valmis lenkki.. taotaan viellä tuhat kappaletta.. toistoa toiston perään.. muistan kun kysyin joskus omalta mestarilta että mitä edellytetään sepäksi tulemisella.. vastas lakonisesti että 10 000 naulaa.. tein vaan kolme, ja mietin että se on riittävästi.. paskat.. nyt nään miten se kostautuu ko en jaksanut tehdä enempää.. onneksi täällä saa takoo ja treenaa.. ja nyt on alkanut näkyy tulostaki.. vaikka työjälki on karu niin tykkään siitä... ei oo enään niin harottavia reunoja vaan karulla tavalla "kauniita" töitä... Parasta tässä on että Tervarauta osa hommansa ja ei oo viellä hermoja menettänyt.. tae ainakaan näyttänyt sitä..

Minulle on myös nimetty morsiankin.. Lokomon 60kg alasin..ja kuuma rauta on ainoa asia mistä morsiammeni tykkää.. vasaran, alasimen ja pihtien mutkatonta työskentelyä hyvän kliimaksin eteen.. Huomenna pääsenkin lähtee käymään Turussa moikkaamassa Ihanaista.. Petänkö lokomon nyt vai onko se minulle "korvaava" Ihanaisesta? Hallitsenko viellä naisen vai kohtelenko sitä kuin alasinta?

Yksi on varmaa... jään varmasti kaipaamaan kumpaakin.. sillä alasin ei lämpene niin kuin Ihanainen <3 mutta alasin on osa työtä jota haluan harjoittaa..

Naivi realismi sekä absurdi vitutus

Tällä tekstillä ei ole instrumentalismin kanssa mitään tekemistä

Sälli

Aamu:

Eka aamu työssäoppimisessa alkoi lupaavasti, kun meinasin nukkua pommiin.. pitäisi oppia siihen että kellon soidessa sitä noustaan samantien, eikä pistetä torkkua päälle johon sitten ei herätä. Noh, tavarat äkkiä kasaan ja  Ihanaisen kanssa vauhdilla juna-asemalle.. Lipunmyynnin virkailijakin oli vissiin väsynyt tai muuten vaan hidas koska varmaan ihan vittuuttaan hidasteli lipunmyynnin kanssa.. 3min ennen junan lähtöö sain lipun ja kipitin minkä pääsin reilun metrin pituisilla kintuillani eteenpäin.. lopulta pääsin rojahtaa junassa istumapaikalleni ja rupesin laittaa tavaroita kasaan.. koitin nukkuu, mutta keinovalojen loisteessa se osottautui yllättävän hankalaksi.

Keskipäivä:

Lopultakin määrän päässä... tätä on odotettukkin jo reilu pari vuotta että pääsen Janakkalaan Seppä Tervaraudan oppiin! Äijä takoo asenteella ja onnistunut luomaan hyvät markkinat bändien ja tapahtumajärjestäjien keskuudessa.. no tästä se alkaa sitten.. Jeee

Iltapäivä:

Huomasin menettäneeni identtiteettini... en ookkaan enään Eemeli tai Nalle kuten ystävät kutsuvat.. oon  seuraavat 70 päivän ajan nimellä "Sälli".. kai? vai saanko hakea nimeäni takaisin jossain vaiheessa, tarvitsenko nimeä varten tehdä hakemuksen? Noh... sain pari kaljaa jotta jaksaisin takoo/treenaa naulojen tekemistä.. ei kehumista

Ilta:

Väsyttää ja vituttaa, 2h yöunet ei riitä pitkälle päivälle. nälättää ja on ikävä Ihanaista


P.S. Oon semi väsynyt kun tätä kirjoitan...