2.2.2011

Why hate and cry

Kolmisen vuotta olen miettinyt, että miksi ihminen kykenee väkivaltaan. Vastaus on yksinkertainen: itsepuolustukseksi. Oikeastaan en miettinyt tuota kovin pitkään, vaan siirryin seuraavaan ajatukseen; Miksi ihmiset käyttävät niin paljon väkivaltaa...

Tietynlaisten ihmisten keskuudessa on aika yleistä, että riidat ja ongelmat selvitetään väkivallalla. Sanot jotain vähemmän mukavaa henkilöstä A, ja hän vetää sinua turpaan. Miksi? Onko hän niin herkkä, että muutama sana pakottaa hänet puolustautumaan väkivalloin? Tunteeko hän itsensä nöyryytetyksi ja haluaa siksi kostaa? Miksi kukaan haluaa kostaa?

Jokaisella teolla on vastareaktio. Sisäänhengitystä seuraa hengitys ulos. Pudotusta seuraa törmäys maahan. Toisen lyömistä seuraa usein lyönti takaisin. Tai sitten tyrmäys. Vastareaktiolla on tietysti myös oma vastareaktio, joka puolestaan aiheuttaa uuden vastareaktion jne. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, kaikki on yhteydessä. Väkivalta yhtä kohtaan on väkivaltaa kaikkia kohtaan. Väkivalta kaikkia kohtaan on väkivaltaa itseäni kohtaan. Miksi haluaisin lyödä itseäni?

Viha vie iloisuuden elämästä. Viha aiheuttaa väkivaltaa. Viha tuo lisää vihaa. Joskus viime syksynä päätin, etten enää vihaa ketään tai mitään. Pari kertaa olen poikennut tältä linjalta hetkeksi. Nyt olen saavuttanut sen, mitä tuolla hain: minua ei enää vituta. Ei ole vituttanut vähään aikaan eikä tule vituttamaan pitkään aikaan. Ennen vitutti vähän kaikki, vaikka ne asiat olivat tosi pieniä. Nykyään pystyn vain nauramaan useimmille asioille. Aina välillä joku sanoo minulle jotain ikävää vittuillakseen. Ennen loukkaannuin ja sanoin jotain ikävää takaisin. Se oli merkki vihasta. Nykyään en tunne vihaa, eikä minun tarvitse loukkaantua muiden ihmisten vuoksi. Voin vain nauraa, koska uskon löytäneeni paremman mielentilan. Turpaani en ole saanut pitkään aikaan, en tiedä, että pystynkö sittenkin vielä nauramaan.

Miten saavutin tälläisen uuden, rauhallisen mielentilan? Mietin, että maailmassa on liikaa vihaa ilman minuakin. Rakkautta, naurua ja iloisuutta taas on liian vähän. Toinen iso asia on meditointi. Kuulostaa varmaan aika oudolta jne., mutta meditaatio oikeasti selkeyttää ja rauhoittaa mieltä, antaa uutta näkökulmaa asioihin ja auttaa rentoutumaan.

Tiivistettynä: Mä pystyn nauramaan vihaamisen sijasta, ja se on ihan vitun siistiä!

Siddhārtha Gautama (Buddha) sanoi kerran: "You will not be punished for your anger; you will be punished by your anger". Viisaita sanoja...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti