Kolmisen vuotta  olen miettinyt, että miksi ihminen kykenee  väkivaltaan. Vastaus on  yksinkertainen: itsepuolustukseksi. Oikeastaan  en miettinyt tuota kovin  pitkään, vaan siirryin seuraavaan ajatukseen;  Miksi ihmiset käyttävät  niin paljon väkivaltaa...
Tietynlaisten   ihmisten keskuudessa on aika yleistä, että riidat ja ongelmat   selvitetään väkivallalla. Sanot jotain vähemmän mukavaa henkilöstä A, ja   hän vetää sinua turpaan. Miksi? Onko hän niin herkkä, että muutama  sana  pakottaa hänet puolustautumaan väkivalloin? Tunteeko hän itsensä   nöyryytetyksi ja haluaa siksi kostaa? Miksi kukaan haluaa kostaa?
Jokaisella   teolla on vastareaktio. Sisäänhengitystä seuraa hengitys ulos.   Pudotusta seuraa törmäys maahan. Toisen lyömistä seuraa usein lyönti   takaisin. Tai sitten tyrmäys. Vastareaktiolla on tietysti myös oma   vastareaktio, joka puolestaan aiheuttaa uuden vastareaktion jne. Kaikki   vaikuttaa kaikkeen, kaikki on yhteydessä. Väkivalta yhtä kohtaan on   väkivaltaa kaikkia kohtaan. Väkivalta kaikkia kohtaan on väkivaltaa   itseäni kohtaan. Miksi haluaisin lyödä itseäni?
Viha   vie iloisuuden elämästä. Viha aiheuttaa väkivaltaa. Viha tuo lisää   vihaa. Joskus viime syksynä päätin, etten enää vihaa ketään tai mitään.   Pari kertaa olen poikennut tältä linjalta hetkeksi. Nyt olen  saavuttanut  sen, mitä tuolla hain: minua ei enää vituta. Ei ole  vituttanut vähään  aikaan eikä tule vituttamaan pitkään aikaan. Ennen  vitutti vähän kaikki,  vaikka ne asiat olivat tosi pieniä. Nykyään  pystyn vain nauramaan  useimmille asioille. Aina välillä joku sanoo  minulle jotain ikävää  vittuillakseen. Ennen loukkaannuin ja sanoin  jotain ikävää takaisin. Se  oli merkki vihasta. Nykyään en tunne vihaa,  eikä minun tarvitse  loukkaantua muiden ihmisten vuoksi. Voin vain  nauraa, koska uskon löytäneeni paremman mielentilan. Turpaani en ole saanut pitkään aikaan, en tiedä, että pystynkö sittenkin vielä nauramaan.
Miten saavutin tälläisen uuden, rauhallisen mielentilan? Mietin, että maailmassa on liikaa vihaa ilman minuakin.  Rakkautta, naurua ja iloisuutta taas on liian vähän. Toinen iso asia on   meditointi. Kuulostaa varmaan aika oudolta jne., mutta meditaatio   oikeasti selkeyttää ja rauhoittaa mieltä, antaa uutta näkökulmaa   asioihin ja auttaa rentoutumaan.
Tiivistettynä: Mä pystyn nauramaan vihaamisen sijasta, ja se on ihan vitun siistiä!
Siddhārtha Gautama (Buddha) sanoi kerran: "You will not be punished for your anger; you will be punished by your anger". Viisaita sanoja...
 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti